Monelta
taholta on kuulunut huhuja, että jotkut perhoyksilöt
pyytävät vielä, vaikka siipeä ei ole
jäljellä. Tästä raapaisin
johtopäätöksen, että perhomaailmassa käytetty
rungon väritys pitäisi riittää myös
vaapuissa. Tämä sillä ehdolla, että
värillä on kalan ottihalukkuuteen merkitystä (ja
että kala ei pysty analysoimaan onko kyseessä perho vai
vaappu ;-) )
Lisäksi
krooninen laiskuus ja KISS-periaate (Keep It Simple, Stupid) pakotti
minut yksinkertaistamaan värien käytön. Vain
kahden-kolmen värin vaaput on helppo maalata ja mikä
tärkeintä, värit on helpompi valita
kalastustilanteeseen sopivaksi, kun niitä on vähemmän.
Ei siis tarvitse joen rannassa puntaroida itseään tukkoon,
että olisikohan verenpunainen maha sopiva vai valitsenko
sittenkin kermanvärisen, sillä pyytäväthän
ne perhotkin. (Hmmm... vai pyytäisivätkö perhot
vielä paremmin jos niihin lisättäisiin alapuolelle
erilaista väriä kuin rungossa...)
Tuli
myös mieleen, että eihän vanhassa "ongenkorkki"-värissäkään
kaksivärisyys ole este pyytävyydelle. Näin siis
"järkeilin" hyökätessäni maaliruiskun
varteen. Uskoo ken tahtoo. Asiat voi asettaa oikeaan painoarvoonsa
jos kerron, että olen varmaankin saanut Suomen toiseksi
vähiten lohensukuisia kaloja. Sitä vähiten saanutta ei
ole vielä löydetty.
Seuraava
tekele oli sarjan ensimmäinen. Sillä sain titin Sirmasta
elokuussa -98 ensimmäisellä reissullani Tenolle. Titti
jäi reissun ainoaksi, ja teetätti siis ruhtinaalliseti
töitä. Vain kahtena yönä oli "kunnon
keli". Neljänä yönä oli niin paksu sumu,
ettei rantoja näkynyt. Viikko vierähti siis tuskaillessa.
Titti otti tähän pilvisellä säällä.
Kun olin
tutustunut olosuhteisiin yhden reissun verran, päätin
tehdä myös sumuiseen aamuun sopivan värin. Mustia
vaappuja oli kyllä pakissa ja se ongenkorkkivärikin, mutta
sumuisen maiseman värejä paremmin heijastelee seuraava
tekele (ainakin toivon niin).
Siho
Tuli vuosi
-99 ja elokuun tulvat ja sateet. Vesi nousi neljän
päivän aikana Sirmassa 2,5 m parhaimmillaan 10 cm tunnissa.
Tämä mitattiin. Vettä satoi koko ajan. Ja kun
tuollainen erikoinen ilmiö tapahtuu (eli kun taas on "ihan
pihalla"), niin eiköhän meikäläinen ollut
paikalla. Onnistuin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla parilla omalla
värillä saamaan titin ja jalan rajamailla olleet kalat (3
kpl) Kalkukosken alta ja Sirmasta. Toisessa vaapussa oli musta
pää ja viininpunainen perä (vrt. Bridge). Se toinen on
tässä alla. Muut onnistumisen tuoneet olivat perho,
musta-hile ja puna-hile Nilsu.
Viku
Näyttää
siis varovaisesti arvioiden siltä, että viininpunaisen,
kuparin ja mustan yhdistelmät ovat toimivia loppukaudesta ja
ainakin sateisella kelillä. Tämän vaikutelman olen
erityisesti saanut 'Wanhat suomalaiset lohiperhot' -kirjasta, kun
oikein tarkasti lukee rivien välitkin. Seuraavilla
värillä en saanut pilvisellä tai sateisella
kelillä kalaa.
Muha
Muol
Seuraavilla
väreillä ei ole vielä kalastettu kunnolla.
Heinäkuun alku v. 2000 oli mainio säiden puolesta, mutta se
vierähti perhoa heitellessä. Näiden testaaminen on
siis tulevan kesän tehtäviä. Tämän esikuvana
oli Sweep. Erotuksena vain vihreä poski.
Mu
Perinteinen
musta-hopea (Mar Lodge, mutta vain yhdellä hopeaosalla)
Muho
Esikuvana
Ackroyd. Tai Jock Scott. Molemmissa kelta-mustaa.
Muke
Tälle
ei ole varsinaista esikuvaa perhoissa.
Olho
Vaalea
Kalkkinen ja Green Highlander vaapuissakin muunneltuna.
Olke
terv: Antti
